[S?vel: Aalto / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]
Viisasten kivi
k?siss?ni tarpeeton
en tied? miten k?ytt?isin
siihen p??ni ly?n
ulvahdan kivusta
kivi raskaammaksi k?y
ja kaataa allensa
Min? el?n, min? el?n!
lihani huutaa salvaa ja siteit?
min? el?n, min? el?n!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sis??ns?
viek?? pois! kivi vieritt?k?? pois!
min? el?n, min? el?n!
kuulkaa: viel? el?n!
Kokemusta
kokemuksen per??n hain
nyt olen kaiken kokenut
ja huomaan sen
pakko pys?hty? on
mietti? hetken, minne lie
j?lkens? johtanut
Min? el?n, min? el?n!
lihani huutaa salvaa ja siteit?
min? el?n, min? el?n!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sis??ns?
viek?? pois! kivi vieritt?k?? pois!
min? el?n, min? el?n!
kuulkaa: viel? el?n!
Ei riit?, ett? j?tt?? j?ljen itsest??n
ei riit? se, vaan t?ytyy ymm?rt??
millaisen j?ljen t?nne j?tt?? itsest??n
se riitt??, jos vaivautuu hetken miettim??n
Min? el?n, min? el?n!
lihani huutaa salvaa ja siteit?
min? el?n, min? el?n!
keuhkoni kaipaavat ilmaa sis??ns?
viek?? pois! kivi vieritt?k?? pois!
min? el?n, min? el?n!
kuulkaa: viel? el?n!