Elämäni polku mihinkä se johtaa
En osaa kuvitellakkaan siksi se pelottaa
Kakskytäyks vuotta elämääni kulkenut
Yhtä monta veitsen iskuu sydämessä tuntenut
Laskeskelen päiviä joka ilta
Kalenteriin merkitsen nimen alle viivan
Kelaan sitä nimeä sitä en sano ääneen
Ettei jengi tunnista ja ala päätteleen
Turhaan kaikkee mikä ei pidä paikkaansa
Niiden mielestä mun ajatukset on kai sairasta
Taivaa**a ehkä mua yritettäis ymmärtää
Eikä sitä maantietä ylitettäis kylläkään
Jonka varrella mä seison yksin kuten aina
Ja tulen varmaan seisoonki kunnes oon vainaa
Mä haluun kertoo ajatukset vihdoinkin julki ja
Tajuutte et oon yksin elämäni polun kulkija
Taivas ja pilvet, aurinko ja kuu
Päivät vaihtuu toiseen kauan tätä vielä jatkuu
Aurinko kiertää kuuta ja kuu kiertää maata
Pilvet peittää taivaan ja myrsky iskee maahan
Päivä ja yö ilta ja aamu
Yö peittää kasvot kun elämän valo sammuu
Ikuinen pimeys peittää verhoonsa joskus
Se on karu totuus tähän pelkoon saa tottuu
Joka kerta uus päivä pistää pelottaan
Kenet tällä kertaa se vie pois kenet verottaa
En osaa erottaa enää huomista eilisestä
Kädet pistän nyrkkiin kun seison peilin eessä
En tunne hahmoa joka mua takas katsoo
Se seuraa mua läpi elämäni ajanjakson
Se on sun kuvasi jonka siellä mä nään
Ei olla nähty pitkään aikaan sen tajusin tänään
En tiedä koska nähään vielä vai nähäänkö koskaan
Mut teen kaiken sen eteen että joskus viel sut kohtaan
Jos vaan uskallat katsoo silmiin pelkoo
En ole paha ihminen sen haluun sulle kertoo
Haluisin puhua sun kans asiat selviks
Ettei meidän välit jäisi historiaan merkiks
Vieläkö mut ystäväkses huolisit
Sydämeni sirpaleet tuo epäonnee vuosiksi
Aikaa kuluu kokoajan kello tiki tikittää
Odotan taas huomista mut ei se johda mihinkään
Samaa rataa joka päivä aina sama kaava
Samat hetket koettu sama ilme naamal
Ei mitään uutta ei enää hohtoa
Miksei irti vois vetää elämänsähköjohtoa
Aseestakin vahingos jäi varmistin päälle
Puhelutiedotkin luurista varmistin jälleen
Et ole soittanut et edes halua
Yrittää korjata tätä ja se satuttaa
Auringon paiste kasvoillakin tuntuu kylmält
Kun olsin joutunu elämäni vankityrmään
Jonka kalterit on mulle kiinni ikuisesti
Tää taisi jäädä multa saduksi sen pituiseksi
Ilman onnelista loppua tai lopputekstejä
Pelkään etten kerkiä elään kun loppuu kesken tää