On osa nälkätaiteilijan tuskainen
Olla janossa ja aina nälkäinen
Yösijasta ei edes ole tietoa
Saa ympärilleen vanhan lehden kietoa
Ei arvosteta henkisiä arvoja
Ei ymmärretä jalon sielun liikkeitä
Kun jaossa on yhteisiä rahoja
Ja jakajina ihmisiä ilkeitä
Apurahan päälle kyllä kelpaa oikaista
Ponnistuksiensa päälle hieman huokaista
Työ taiteilijan on niin kovin raskasta
Ja alituinen huoli aina viinaka**asta
Hitsattuina on nyt peltilaatikot
Seinäorsiin pystytetty risukot
Vihdoinkin on taiteilijalla aikaa
Kun apurahahevi alati raikaa