Sateisena päivänä puiston penk**ä joku söi eväitään Ja lätäkössä käsiänsä pesi, kun kannettu vesi ei kaivossa pysynytkään Vettä satelee enkä edes tiedä minne pilvet pakenee, enkä edes välitäkään Mennään mä lennän avaruuteen muuten elävältä syö tämä masentava työ, joka ihmisen hiljaa mädännyttää Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö ja sylissäni aurinko lämmittää Pilvien reunalta laivaansa uittava poika ei palannutkaan Se sanoi, että unelmien linnasta mistään hinnasta ette mua mukaanne saa
Lumisade sakenee enkä edes tiedä mitä toiset pakenee, enkä edes välitäkään Mennään mä lennän avaruuteen muuten elävältä syö tämä masentava työ, joka ihmisen hiljaa mädännyttää Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö ja sylissäni aurinko lämmittää Minut elävältä syö tämä masentava työ, joka ihmisen hiljaa mädännyttää Minun sisälläni päivä on pidempi kuin yö ja sylissäni aurinko lämmittää