Laineen Piia ei meistä koskaan tullut aikuisia vaikka luulimme silloin se leikkiä ei ollutkaan Laineen Piia muistan kasvojasi suloisia nyt sua meikkivoiteiden alta tuskin tunnistaa sielu täynnä kyyneleitä ja unelmia särkyneitä ei ulkokuori niitä peitäkään emme olleet enkeleitä vaan itseemme pettyneitä ei aika jätä rauhaan meitäkään Laineen Piia ei musta koskaan tullut tuomaria olin laiska ja holtiton kiinni mistään saanut en
Laineen Piia vaikka muistot ovat katkeria niin ne kertovat kaiken sen mistä haaveilen sielu täynnä kyyneleitä ja unelmia särkyneitä ei ulkokuori niitä peitäkään emme olleet enkeleitä vaan itseemme pettyneitä ei aika jätä rauhaan meitäkään sielu täynnä kyyneleitä ja unelmia särkyneitä ei ulkokuori niitä peitäkään emme olleet enkeleitä vaan itseemme pettyneitä ei aika jätä rauhaan meitäkään