Saapuessain laaksoon säihkeen kirkkaan syöksevään
Naisen taivaallisen laskeutuvan nään
Hohtavan riettaan alastoman kalpean
Nään luoksein saapuvan synti yllään
Hyväillen sormin oudoin kylmin jäätävin
Käskee nainen minut makaamaan
Huulet viekkaat valheen mulle kuiskaten
Sekoittavat pääni huumaan
Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on
Kasvot kuulaat kuin lumi hyisen aavikon
Kääntyy nainen minuun katsomaan
Hän hymyssään kuin kauneuden kuningatar
Vaan onkin itse morsius kuoleman
Morsius itse kuoleman hän viekoitellen kyyristyy
Ja ojentaen kylmän ristin antaa
Hän katsoo syvään silmiini tuon kyynelhelmen takaa
Ja naurullansa kertoo salaisuuden
Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on
Tuon naisen kylmäkatseisen salaisuus niin kyyninen
Kuolinhetkeni se mulle kertoo
Tuo hetki nyt on koittanut kuolon värjeen tunnen ylläin
Lävistyksen iänkaikkisuuden
Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on