Nyt pimentää hiljaisuus huoneen muinaisen
Nään planeetan tuikkivan kaukaa, se hymyilee
Hetken joutilaan voin sille vilkuttaa
Kunnes vuosisadan taa mua kiepuu tuudittaa
Hehkuu käsiään lämmittää katseen kaltainen
Tässä hitaasti odotan
Saapuu raivon ruhtinaat
Sateet syöksyvät kaaokseen
Läpi kalvaan mattojen
Lyö kiivaana ruoskallaan
Mies kekälesilmäinen
Pronssipuun kajossa
Repii irti ihoaan
Luomet ummistan
Silti näkyy kauneutta
Vaunut raastavat reittiään
Onttoon kudokseen
Tie tunneliin välkkyvään
Hinaan syvyyteen
Hän raajat upottaa
Happoon polttavaan
Ruosteen hohdossa
Sormia tanssittaa
Hullu nauraa kasvot peilin takaa
Nääntyy kunnes portin alta syöksyy sulaa laavaa
Nauraa (nauraa) kunnes hampaat kirskuu kynsii ihon kaarnaa
Huutaa (huutaa) kunnes seiniin nousee virne musta peittyy laavaan
Kasvaa (kasvaa) kunnes hullu nauraa kasvot peilin takaa
Nääntyy kunnes portin alta syöksyy sulaan laavaan
Polttaa (polttaa) kunnes hampaat kirskuu kynsii ihon kaarnaa
Huutaa (huutaa) kunnes seiniin nousee virne musta peittyy laavaan
Kasvaa kunnes
(Kunnes)
(Kunnes)
(Kunnes)
(Kunnes)
(Kunnes)