Kuusumun Profeetta - Ei aurinko milloinkaan laske lyrics

Ei aurinko milloinkaan laske Ei kuu ja tähdet päivien valoksi katoa Ei sateet, viimat ja tuulet Ole ketään varten enempää kuin muitakaan On hiljaisuus ja öinen huuto Pauhua saman häkeltyneen sielun Joka kysymykseensä polvillensa On kumartuneena pyhättöin Karuun tuomion kiveen Onko perimmäistä totuutta Joka oikeaoppisuutta muita enemmän ylistäisi Onko ajatuksia ja tekoja Jotka pelastaisivat hairahtujat heiltä itseltään Kuka kaiken päätyttyä voi sanoa Olleensa oikeamma**a kuin muut Koska ymmärsi himon heikkouden Ikuisen syöksevän kiron Alun alkaen syntyessään Löytyykö Graalin maljan sijaan Sittenkin enkelten puhelin valkoinen Jolla taivaaseen soittaa vois Ja anoa oikeuksia vuoksi surkeiden kohtaloiden Kuuleeko jokin niin suuri Muuta kuin ulvovaa galaksia sortuvaa Kun niin valtava sormi viimein tuomiten osoittaa Tarkoittaako se keitä Vaiko kaikkea olevaa Ymmärtääkö elämä meissä sittenkään itseään Emmekö me laukausta pistoliin edessämme viimeinkään nää Olemmeko vain eksyneet lampaat Jotka niityllä paimenta etsien käyvät Oliko Jeesus Kristus yksi heistä Vaiko ainoastaan

Yksi meistä Onko juoksevissa puroissa Tosiaankin niin paljon kimaltavaa kultaa Että sillä voisi ostaa Polttavan tulen oikeudet merten sekä taivaan Onko jalokiviä niin paljon Että ne jokaisen kuninkaan rihkamaan riittää Onko niitä niin paljon että ne voisivat pelastaa Lopultakaan mitään Toivon hetki menetettäväksi on liian kallis Siksi taistelu julistettiin Taistelun päätyttyä nautitaan Viimeisellä ehtoollisella se mitä sinne tuotiin Kuka kiipesi huipulle korkeimman tornin Kuka rohkeudestaan muistetaan Kuka peloissaan pienuuteensa kuihtui Kuka syntynyt ei tälle puolen ollenkaan Ymmärtääkö elämä meissä sittenkään itseään Emmekö me laukausta pistoliin edessämme viimeinkään nää Olemmeko vain eksyneet lampaat Jotka niityllä paimenta etsien käyvät Oliko Jeesus Kristus yksi heistä Vaiko ainoastaan Yksi meistä On niin yksinkertaista Uskotella olevansa päivä joka ei milloinkaan laske Olla kaukaisten hailakkain vuorten Takaa nouseva säteinen paiste On niin vaikeaa Myöntää olevansa vain satunnainen kuiskaus Olla päivänkajo joka aina likempänä kuin aamua On hiipuvaa iltaa