Keinu keskellä pihaa
Aika on jättänyt sen varjoon
Rikkinäisen keinun
Lasten leikkipaikan
Se on kaukainen haave ollut lapselle -
Nyt se on jätetty yksin
Keinu keskellä pihaa
Yön varjot saapuvat
Pihan leikkaavat nuo
Keinun kaaret jättävät varjon
Kuu tekee sen uhmakkaasti:
Se koristaa puisen pinnan kosteudellaan
Ja mädännyttää tuon
Suojaamattoman koko ajan elävän orgaanisen ainesosan
Pihan poikki valon juovat uivat ja tuhoavat kauneuden
Pihalla joku seisoo, ottaa puita, leikkaa
Jonkun sormet leikkaa jonkun nurmikon
Odotan keskellä keinua
Odotan keskellä keinua
Nousevaa aurinkoa ja huokaan ilmaan
Hengitys höyryää (ulos)
Se näkyy oikein kaarena ilma**a!
Minä kuulen sen
Sen vesimolekyylien
Juoksevan tuonne jonnekin kaukaisuuteen, josta ne poistuvat jälleen kosmisena
Näkyväisyytenä avaruuteen
Kuuntelen keinussa jotain ääntä
Jotain puun ääntä, jotain sellaista mikä minut herättää
Minussa sellaisen alku-alku-alku-alku-alku-alku-alkukantaisen
Eläimen
Piha keskellä keinua
Keinuu keskellä pihaa
Ei ole väärin
Pelätä tuota keinua, joka joskus jonkun hengenkin vei!
Ei ole oikeutta
Jollain kirveellä hakata sitä riekaleiksi ja paloiksi!
Ei ole
Mitään sanoin kuvaamatonta tunnetta tähän tilaan, joka voisi ratkaista tämän
Mysteerin
(alkukantaisella avaimella)
Piha keskellä keinua
Keinuu keskellä pihaa
(pihaa, pihaa, keinu)
Kumpi se on ja kumpi on
Kumpi on sitten oikein?