Tunnen olevani niinkuin kilpikonna, tai niinkuin joku etana.
Joka suunnatonta omaisuuttansa, raahaa kaikkialle mukanaan...
Kiskon itseäni niinkuin kivirekeä, kiroillen ma**an hitautta...
Se ja painovoima, pitää huolen siitä, ettei vauhti huimaa päätä pehmeää...
Kilven alla kyyristelen muilta turva**a, lymyilen katseilta suoja**a... Häpeämpä hieman ulkomuotoanikin, viihdyn pimeässä piilossa...
Tunnen olevani niinkuin joku kuoriainen, tai niinkuin Elsa Turakainen. Tästä toukasta, ei kuunapäivänä, kaunista perhosta, tule kehittymään