Hän vanha tuttu oli tasankojen intiaanien. Tarun mukaan suussa piili kieli kolmihaarainen. Iloisesti hymyillen hän kertoo valheen valkoisen, sormet puhtaat salakavalasti ristien...
Hän jokaiselle kuoppaa kaivaa, nauraa selän takana. Lupaa olla uskottusi, astu rippituoliin vaan. Hän repii sanat riekaleiksi, salat muokkaa uudestaan. Punoo niistä köyden jonka jatkeeksi sut ripustaa...
Riidankylväjä, pian
mielessäsi epäilyksen siemen
alkaa itää, versoja ei
lannoitteilla tartte ylläpitää...
Hän tuttu on myös tarustoista, Korkkareista jopa. Missä hän vain liikkuukaan, niin pian syttyy sota. Aina kun hän suunsa avaa, sieltä olmi pujahtaa. Niellessänsä silmät sulkee, sammakkoa muistuttaa...