Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, se maisemia tutkiskelee silmä tarkkana. Ei se pelkää pakkasta, ei aurinkoa polttavaa, eikä tuulen tuiverrusta, raatosadetta...
Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, se kitiiniään kiilloittelee, hoitaa hampaitaan. Tuhkavuoren juurella on ovi, se on lukossa. Avain housun taskussa ja housut jala**a,
miehen joka mittareita
katsoo silmin verestävin...
Kuinkas tässä näin kävi?
Suuri herra vuoren alla
luola**ansa turva**a, napaan
asti rapaisena, likaisena,
haisevana, elää
kastemadoilla...
Tuhkavuoren huipulla on pienen pieni torakka, luomakunnankruunu tuntosarvet ojossa. Ei se tiedä luolasta, eipä edes ovesta, ei se piittaa avaimista housun taskussa...