Oon Raamattuni mä lukenut, se on mua joskus tukenut,
Mut' tullutkaan en siitä hurskaammaksi.
Olen pettänyt, olen ryöstänyt, mut' laulun kuulen yöstä nyt:
Niin hiljaisen ja pienen - halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Sä selasit horoskooppejas', kelasit muodikkaasti mantrojas'
Ja sun sitaateilla kai oli hyvä flaksi.
Sitten kahlittiin sut keittiöön, kun sitouduit siihen heittiöön
Ja huuliltas' soi pelokas halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Oon täällä ollut kai ennenkin, siis ennen kuin sinut tapasin,
Sä luulit kai mua paljon viisaammaksi.
Me seurattiin kahta ohjelmaa, oli toinen taivas ja toinen maa,
Ja me vaivoin hengitettiin - halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Oli aika, jolloin me epäiltiin, alas pilvetkin me revittiin,
Eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi.
Mutta muistat kai, kun me suudeltiin ja kuuta mukaan me huudeltiin,
Soi kaikkialla kaunein halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
On jossain tuolla kai Jumala, jos on, se on niin kaukana
Ja se tuntuu muuttavan kauemmaksi.
Se ei kuule lasten huutoja, eikä tuskaa missään lopeta,
Jää vain kylmä, murskaantunut halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.
Halleluja.