Pukumiehet mustissa autoissaan, istuvat konjakit rinnuksillaan.
Puhuvat sellaista suomea jota ei, ymmärretä selkosilla.
Metsässä kirotaan herra on herra, ja työmies on työmies aina.
Herra puhuvat paskaa, ja työmies juo kossun lauantaina.
Herran pelko on viisauden alku, näin meille opetettiin.
pureskelematta se nieltiin, ja samalla ajattelu lopetettiin.
Päät kolisevat tähtiin, jalat ovat maasta irti
Sama pintaliito silti, tuntuu kuin ois Piru irti
Tämä pieni ihmisparka, ottaa turpaan maailmalta
Aina uudestaan ja silti, juhlii kuin ois piru irti
Miehet lihovat, naiset laihtuvat, siitä näkee että nousussa
elää kansamme ja pian rimpuilee paska housussa.
Pidämme turpamme kiinni, vaikka tiedämme tämän ja silti
itseksemme kiroamme: kuka päästi pirun irti?
Herran pelko on viisauden alku, näin meille opetettiin.
pureskelematta se nieltiin, ja samalla ajattelu lopetettiin.
Päät kolisevat tähtiin, jalat ovat maasta irti
Sama pintaliito silti, tuntuu kuin ois Piru irti
Tämä pieni ihmisparka, ottaa turpaan maailmalta
Aina uudestaan ja silti, juhlii kuin ois piru irti
Päät kolisevat tähtiin, jalat ovat maasta irti
Sama pintaliito silti, tuntuu kuin ois Piru irti
Tämä pieni ihmisparka, ottaa turpaan maailmalta
Aina uudestaan ja silti, juhlii kuin ois piru irti
Päät kolisevat tähtiin, jalat ovat maasta irti
Sama pintaliito silti, tuntuu kuin ois Piru irti
Tämä pieni ihmisparka, ottaa turpaan maailmalta
Aina uudestaan ja silti, juhlii kuin ois piru irti