Kuljen raakaa maisemaa
Kuin talvihorroksessa harhailen
Jonkun unta katsellen
Hiuksia ja hampaita
Elämä repii ja laittaa kulkemaan
Yksin elämään ja kuolemaan
Voiko maailmaa rakastaa
Kuka meidät tänne loi
Ja kuka väittää voi
Ettei näe pelkoaan
Kun laulu yössä soi
Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs
Enemmän kuin kuolemaa
Pelkään mitä sitä ennen tapahtuu
Kuinka helposti unohtuu
Kaikki se mitä rakastaa
Ja kuinka vasta sitten havahtuu
Kun kaikki tuhoutuu
Kun panen täällä parasta
Karkeloin ja kompuroin
Ja jossain hiljaa soi
Sävel raastava
Joka loppua ennakoi
Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs
Usko ja rakkaus ovat kai kuolleita
Mutta aina on toivoa