Tuhannen kerran varhasella
Pyytöön lähtö piukupakkasella
Valkosarven viemänä
Turkkipalttoon kiertynnä
Kivel' isol' salasella
Pyytöonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna
Riistahirvas urahtelee
Viimesen kerran avaa aistinsa
Tunteakseen kuolon polton
Erän kolkon kohtalon
Sysi korpin vietyhellä
Korpeen kuusten reunahille
Teuraskatse silminänsä
Mieli miehen tappajana
Sieltä riekon siipien alta
Pois tulen liekeistä
Herra suurinkin vain nöyrä renki
Puupalttoo kohta mustaa maan tomua
Helkkyy helyt ja välkkyy kolikot,
Mitäpä hankit maan povessa?
Itse on tapettava korvesta liha
Ja jokaisen haavansa nuoltava
Ei Korpi tartte pyytömiestä
Niin kun pyytömies korpensa
Ei ukko hakkaa pakkasella
Ei jyrise mannut kuutamolla
Kivel' isol' salasella
Pyytöonnet on aneltunna
Verikarvat uhrattunna
Kalloluut kaivettunna