Koska alkaa kasvaa torahampaat Silmät alkaneet on punertaa Koska menee puhe, tulee pelkkää murinaa Suupielet jo sentään vaahtoaa Koska sammuu valo taivaalta Ja saan vailla ajatusta harhailla Koska räjähtävät hajut, herkistyypi kuuloluu Vietti vie ja kiinnosta ei muu Koska jätän muodon ihmisen Vapauden saan ja saan kauhut eläimen Virtsallani reviiriä merkitsen Kimppuun käyn ja raatelen Ehkä pian, ehkä pian
Meren syliin taidan sukeltaa Pinnan alle parveen jonka suojan tarjoaa Parvi päämääristä puolestani päättää saa Syvemmälle, kohti matalinta kohinaa Jospa käynkin kiveks' joka pohjan tavoittaa Löytää sijan jonka pitää saa Koska jätän muodon ihmisen Luovun siitä mitä koskaan oppinut ees en Koska tunnen paineen ehdottoman syvyyden, koska enää muuta mahda en Ehkä pian, ehkä pian