Muotoansa muuttaa kaikki muu
Sen kolahdukseen havahdut, ei ketään eteisessä näy
Taas joku lähti, ymmärrät
Hyvää matkaa postuumisti taikka mullat kepeät
Linjat leikkaa toisiaan
Joskus vuosia tai joskus shokeeraavan hetken vaan
Linjat leikkaa toisiaan
Ja viilloista me vuodetaan
Sä et sileänä säily, kulta
Ennen pitkää sydämesi näyttää iloisesti astutulta
Sen aina järki järjestää
Mut' tää on tieto; jokaisesta kävijästä jälki jää
Sä et sileänä säily, rakas
Et vaikka lähdet, vaikka käännyt, sä et säily vaikka tulet takas'
Muotoansa muuttaa kaikki muu
Paitsi vanha kunnon täysikuu
Kun se yksinäisyyttämme heijastaa
Eipä mieti maita eikä valuuttaa
Linjat leikkaa toisiaan
Linjat leikkaa toisiaan
Ja viilloista me vuodetaan
Sä et sileänä säily, kulta...