Muistathan sen, lupauksen
Veljeys on ikuinen,
Niin pelkkää sanahelinää
Kuin jotain nähtävää,
Nurkan taakse aina jää,
Vääjäämätöntä kohti meet,
Jälkees jää vaan sielun sirpaleet.
Mihin menet ystävä
Kauas riennät kai,
Kun geenit lähtijän
Jo syntyessäs sait,
Ei selvää päämäärää
Eteenpäin suunnaten,
Ystävät hiljaisuudesta katsoo kaivaten.
Ovi sulkeutuu, narahtaen
Tie nielaisee sut alas, tietäen
Et ymmärystä kaipaa
Et sääliä
Vain häviäjät
Syövät kädestä
Vääjäämätöntä kohti meet,
Jälkees jää vaan sielun sirpaleet.
Mihin menet ystävä
Kauas riennät kai,
Kun geenit lähtijän
Jo syntyessäs sait,
Ei selvää päämäärää
Eteenpäin suunnaten,
Ystävät hiljaisuudesta katsoo kaivaten.
(x3)