Halusin katsoa kanssasi tähtiä,
Maata sylikkäin niityllä, en koskaan lähteä
Nyt enää mietin mitä jäljellä on,
sanat on puhuttu, vain sydän onneton.
Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.
Ilman on hiljaisuudesta sakea.
Katsot minua silmiin ja pidätät itkua,
On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua. Lupasin sua ikuisesti rakastaa,
En tiedä jaksanko sitä enää lunastaa.
Olen niin väsynyt tähän kylmyyteen,
Joka kahden ihmisen välillä vallitsee.
Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.
Ilman on hiljaisuudesta sakea.
Katsot minua silmiin ja pidätät itkua,
On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua. Tunne sydämestämme hävisi,
Sä varmaan jo tiesit, että tässä näin kävisi.
Sanasi aina ikuisia valheita,
Ei koskaan, ei koskaan enää tälläisia kahleita. Vaikka olemme kahden, olet jossain kaukana.
Ilman on hiljaisuudesta sakea.
Katsot minua silmiin ja pidätät itkua,
On myönnettävä kai, että ollaan lähellä loppua.