Tähdettömän taivaan alla Punaista kajoa tuijotan Läpi viiman ja purevan hallan Parempaa huomista odotan Mielen muurit sortuu Maa alta pettää Vahvimmatkin horjuu Kun sataa mustaa vettä Taas Sade lankeaa Ja aina uudestaan
Se tahtoo meidät lannistaa En saa Yötä taittumaan Kun aina uudestaan Musta sade peittää maan Helppoa on periksi antaa Varjoihin itsensä kadottaa Jos otteensa irrottaa Niin pimeyden keskelle putoaa