Hetki on haihtunut pois,
hetki on haihtunut pois.
Minun olisi pitänyt,
olisi pitänyt...
Hetki on haihtunut pois,
hetki on haihtunut pois.
Sinä menet jo portaissa,
menet jo ulkona...
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin suudelmin sovittaa tunteesi
ja koiranpaskan päälle
sillaksi heittäytyä makaamaan.
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin sieluni valjastaa rekeesi
ja tekokuita väistellen laukata kanssasi kuuhun.
Katselen ikkunasta,
katselen ikkunasta
kun sinä autoja varot,
ylität kadun.
Katselen ikkunasta,
katselen ikkunasta,
saavut apteekin kulmalle,
häivyt näkyvistä.
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin ymmärtää pienenkin vihjeesi
ja kääntyä pois
kun joku spurgu örseltää vastaan.
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin todeksi taikoa valheesi
ja Teräsmiehen voimillani
pois voisin kaiken pahan, telkien taakse.
Kello käy ranteessani,
kello käy ranteessani.
Kuuluu jääkaapin surinaa,
ei paljon muuta.
Kello käy ranteessani,
kello käy ranteessani.
On kuin tunteja sitten,
ja kuitenkaan ei.
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin panna parketin eteesi
ja surkuhupaisesti steppailla kulissisi kumoon.
Vielä voisin juosta jälkeesi,
voisin sietää inhon ilmeeesi
- ei nallipyssyni naksutus saa sua nauramaan.