Tuntuu, että väärästä irti ei pääsisikään
Minkä täytyis säilyä, onkin taas häviävää
Tuntuu, ettei lähellä tarkasti nää minnekään
Mutta kaukaa itsensä takaisin saa kääntymään
Vois lojua sunnuntaisin vain matolla
Ja juoda kahvia
Tai lukea ääneen kirjasta lauseita
Ois huoletonta ja
Pois rinnasta mykkä solmu
Eikä aina niin ikävää
Mikä se onkaan, mikä ei rauhaa tarjoa ollenkaan
Juna**a penkin kenelle säästää
Tähänkö pöytään jään
Ne, jotka lähtee, pitääkö päästää
Ja kuka mut löytääkään
Tuntuu, ettei ikinä onnistuis valitsemaan
Entä jos tää elämä lipuukin pois nopeaan
Vois lojua sunnuntaisin vain matolla ja juoda kahvia
Tai lukea ääneen kirjasta lauseita, ois huoletonta ja
Pois rinnasta mykkä solmu
Eikä aina niin ikävää