Ihminen kulkee Polkua hopeista Tietämättään mitä löytää päästä sen Astuu sokkona tulevaisuuteen Vielä polku loppuu Tietämätön kuolemastaan, ennenkuin elämään uudelleen syntyy Säälistä ahneuteen, ahneudesta kateuteen, vielä kulta hopeaksi muuttuu
Lunnaat maksetaan Vieläkin liian myöhään Jaksaako pinta enää kantaa Tätä matkustajaa poloista Vielä pinta murtuu Minä tiedän, kuka olen! Mistä tulen, minne menen!