Ajelehdin yhä kauemmas sinusta Annan virran viedä mukanaan Löydän parannuksen, löydän pelastuksen En halua nousta koskaan Elämän ruuhkan äärellä kuuntelen Turhuutta, valheita, rumia sanoja Niistä yritän löytää vastauksen Kysymyksiin joita, ymmärrä en Valan päivän yöhön hohtamaan
Josta en voi löytää enää mitään kuitenkaan Katson hetkeen ajattomaan Joka kertoo mistä tulen ja kuka olenkaan Taas henki kulkee paremmin Muistan jälleen mitä vihasin, mitä rakastin Silti raavin ihoani Silti hikoilen tuskissani Hohto! Hohto!