No nyt kun kuljit läpi herran huoneen,
sä näitkö siellä yhtään jumalaa
Ja mitä oppi-isät tuntui juoneen,
kun kärsi ehtoollista humalaa
On siellä muumioiden vuosikerta,
joilla sädekehä päätä kiristää
Ja vaikka hartain mielin joitkin verta,
ei sieluas se voinut piristää
Ne veivät sinut pyhään labyrinttiin,
ja lupasivat onnen taivaisen
Ne aarteitansa kokosivat vinttiin,
taa kirjurinsa ilmavaivaisen
Sait Raamatusta jäsenkirjatiedon,
ja loitsut kaikki opit hokemaan
Ne järjestivät herätyksen miedon,
vaan itse et sitä päässyt kokemaan
On kiirastuleen monet ehkä kuolleet,
sä tulit pois ja opit toki sen
On luita vain jo kauan tuulet nuolleet,
mitä muuta sait kuin nenän nokisen
Yli virran uit ja lensit pois niin lujaa
Sen taisitkin sä vihdoin käsittää,
ei vapahtajaa, ei vaan vapautujaa,
ei pyhittää vaan elää elämää