Päin helvettiä menee mutta ei voi valittaa,
rima pysyy paikallaan kun riman alittaa
Tavoitteestaan luopuu silloin kun sen tiputtaa
vastustaja havahtuu ja juhlan liputtaa
Onnetonna onnun sekaan ylisanojen
Missä onkaan alku tuskan hikivanojen
Soitan mutten vastaa eikä vastaa yksikään
Itseäni tajua en hylätyksikään
Kuinka täällä piipitetään kuinka inistään,
telkkarikin yöhön syytää tylsää sinistään
Yhteiskunta auttaa, tukee, tekohengittää,
antaa valjaat kuolaimet ja vielä kengittää
Viisaudet on kirjoissa, ne sinne jätetään,
komiteamietintöjä niskaan mätetään
Mitä huomaankaan, jos itseäni hivelen
Ainoastaan turpoamaan päässeen nivelen
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha silloin kysyä on kuinka huristaa
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha kysyä on mistä kenkä puristaa
Epäselvät mielikuvat täytyy terottaa
Hölmöt pannaan etualalle ja nerot taa
Ihmiset on klimpeissä ei selvää heistä saa
Jos ei taita itseään niin taittaa peistä saa
Pilvet pitkin taivasta ja seinä edessäin
usvaa röykkiöittäin minun vanavedessäin
Rima pysyy vaikka maalinauhan katkaisen,
kierros jatkuu kunhan tyylirikon ratkaisen
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha silloin kysyä on kuinka huristaa
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha kysyä on mistä kenkä puristaa
(Apatiaa-aa-aa
Apatiaa-aa-aa)
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha silloin kysyä on kuinka huristaa
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha kysyä on mistä kenkä puristaa
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha silloin kysyä on kuinka huristaa
Aamu alkaa A:lla, illan päättää A,
turha kysyä on mistä kenkä puristaa