Hän sanoi ettei luovu kummastakaan
Hän luopuis kyllä mutta kun ei voi
Vaikka Auvo muutti kauas taakse Akaan
Ja Onni keittiössä imuroi
Hän sanoi ettei kauan enää kestä
Niin pahoin kalvaa epätietoisuus
Ja naisesta niin hyvännäköisestä
Ei muuta näy kuin murhe aina uus
Joka päivä samanlainen
Päättyy yöhön itkevään
Olen kahden miehen nainen
Mutta kohta en kelpaa kellekään
En kelpaa kellekään
On Onni turvallinen vanha tuttu
Mutta Auvosta mä vielä tiedä en
Vaan liian usein toistuu sama juttu
Olen nainen vittumaisen herttainen
Joka päivä samanlainen
Päättyy yöhön itkevään
Olen kahden miehen nainen
Mutta kohta en kelpaa kellekään
En kelpaa kellekään
On Onni ensimmäinen, Auvo toinen
Vaan kolmas tuskin mahtuu kuvioon
On aina päällä morkkis aikamoinen
Mutta senhän liuottaa voi Carilloon
Hän istui vielä tunnin ikävissään
Kera äitinsä tuon äsken eronneen
Onni jossain kenties oottaa, tai ei missään
Nyt on pakko saada Auvo puhelimeen
Joka päivä samanlainen
Päättyy yöhön itkevään
Olen kahden miehen nainen
Mutta kohta en kelpaa kellekään
En kelpaa kellekään
Joka päivä samanlainen
Päättyy yöhön itkevään
Olen kahden miehen nainen
Mutta kohta en kelpaa kellekään
En kelpaa kellekään