Tapoin toisten aikaa
minut tappaa aika toisten.
Yö kietoo minut mustaan samettiin.
Matkan tehnyt oon
kautta teiden aurinkoisten.
Minä nauroin niin ja minulle naurettiin.
Nyt katsokaa tätä suurta murhedraamaa
kun kuoloon loikkaa narri lahjakkain
ja naurakaa sitten mulle päin naamaa
minä muiden tähden luovun huolistain.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Nyt loppukoon myrsky viimein, alkaa pouta
Nyt loppuu show, joka ollut on elämää.
Ja elämä joka vain on pelkkää showta
ei mitään, ei edes pahaa mieltä jää.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Elämäni ikkuna
kai koottiin sirpaleista.
Oli soittoni vain pelkkää helinää.
Jäi tuhka toiveistani
niin loppuunpalaneista.
Vain tuuli enää tuskaa lievittää.
Mä taivalsin toisten vaattein ja toisten leivin.
Pellen kaikki tahtoi siivelleen.
Mä kyllästyin siihen kaikkeen, nyt heitän veivin.
Ja kahlaan kauas mereen ikuiseen.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Mua tuijottakaa
mua kaikkien nuolemaa
minä menen
en pelkää toverikuolemaa.
Hänen kanssaan minä lähden
sielunkellotkin jo löi.
Minä menen
takaisin en ikävöi.
Minä menen, takaisin en ikävöi.