Älkää jättäkö minua tänne yksin huoneeseen Vaan esineet minua väijyy ne väijyvät kostaakseen Eivätkö ne muka tiedä että kuulen kun ne kuiskuttelee Punovat juoniaan nurkissaan ne pääni menoks juonittelee Ne pääni menoks juonittelee En ollutkaan ennen huomannut että esineillä on oma tahto Niiden tahto minua kohtaan se epäilemättä on paha
Ja kun nostan niitä ne eivät nouse ja kun lasken ne eivät laskeudu Ja kun käsken käyttäytymään kunnolla ne vaikenevat kokonaan Hei ne vaikenevat kokonaan Älkää jättäkö minua tänne yksin huoneeseen Vaan esineet minua väijyy ne väijyvät kostaakseen Ne väijyvät kostaakseen Ne väijyvät kostaakseen