Astun alas tänne ajatusten tasolta
Suurinta viisauttaan tyhjentävä sanonta
Teidän luonne se suojaa silmät valolta
Ei pystytä ymmärtämään olemuksen saloja
Yli rajojen henkeä salpaavaa
Silmästä silmään maailmaamme valtavaa
Kaikkialla kaunista valosalla puolella
Kaaoksessa järjestys, ei eilen, ei huomenna
Tässä ja nyt, täällä syntynyt
Vastaus jota ei osaa kysyä mikään kysymys
Melkein ku kutsusta mä saavun paikalle
Aurinko puhaltaa värien kirjon taivaalle
Sitä katsellessa se välähtää mielessäni
Ollaanko me vankeina vai pidänkö mä itseäni?
Pyrin vapaaksi vaikka tietoisuudesta kadoten
Yhtä yli rajojen, mennään
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Miten voi uskoo vasta kun näkee
Jos ei saa uskoo kaikkee mitä näkee, otan silmän käteen
Ja pistän sen taskuun maailmaa parantamaan
En rajota kokemaani silmällä havaittavaan
Mä puhun sisältä (sisältä)
Ei se mitään vaikket täysin ymmärrä, en minäkään aina
Yllätän useesti itteni täyttä ymmärrystä vailla (vailla, vailla)
Täyttä ymmärrystä vailla
Mä nään tunteita ääniaalloilla
Ratkasujen perässä, mut säästän pääni kaavoilta
Tietosena haavoista teidän kanssa käsi kädes
Ja vaan yhdessä me mennään muureista läpi, täten
Kohotan maljan seuraavalle sekunnille
Kartanoiden käytäviltä omaisuutta repulliseen
Olkoon tämä kutsu, olkoon tämä alote
Yhtä yli rajojen, tervetuloo
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli rajojen, yhtä yli rajojen
Y-y-y-yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli, yhtä yli rajojen
Yhtä yli