Lukkopesää rikkoessaan mietti Gudmundsson:
"nyt viikinkien jälkeläinen polvillansa on"
Kun silloin öitten kylmettyä se talo vallattiin,
Pian ikkunoistaan katsottiin jo kymmeneen poliisiin.
Vaan mistäs täällä työtä saati oman kodin saan
Kun vain jossain Kiinan maalla kauppa jatkaa kasvuaan.
Ne osti sieltä megafonin, siihen huutelee
Ja antautumaan vaatii, mutta niin en kyllä tee.
En, vaikka sinne saapuu joku pappi sättimään
Ja sanoo: "taivaspaikat tuollaisilta evätään!"
Ja sanoo: "senkin Juudas!" Minä vastaan: "senkin Loot!
Jos paikat sitten joskus palavat, niin palakoot."
On eloa, on iloa ja viini kuohuvaa.
Huominen on kaukainen kuin laaja Kiinan maa!
Syysmellakoiden aikaan tuli turpaan, tosiaan
Kun armeijakin meitä nuiji tappokoneillaan.
Kyynelkaasun keskellä näin Gudmundssonin pään…
Se nauroi: "luulettekos, että alan itkemään?"
On eloa, on iloa ja viini kuohuvaa.
Huominen on kaukainen kuin laaja Kiinan maa!
Ennen Thåström tarttui töihin, tarttui tehtäviin
Kunnes toisen käden sormet jäivät sirkkeliin.
Niin miestä sitten siirreltiinkin taka-alalle
Ja vaimo laati muistosanat vihkivalalle,
Sille pyhälle valalle.
Vaan menneet ovat menneet, nyt se pullo tänne tuo!
Kuihtuu metsän kasvitkin jos eivät joskus juo.
Kun vyösi alle uudet iskut joudut ottamaan
Niin kysy: "ettekös te pysty tuon parempaan?"
Kai jotkut synkät päivät oisin voinut vaihtaa pois,
Vaan missä niitä kukaan valoisampiin vaihtaa vois?
Me saatiin nämä kortit ja ne kortit vähenee…
Siis veli hyvä, tästä päivästä se hyvä tee!
On eloa, on iloa ja viini kuohuvaa.
Huominen on kaukainen kuin laaja Kiinan maa!