Kun huvijahtiin astuin, niin astuin unelmaan
Ja ihmettelin itsekin, miksi onnenpäivät osakseni saan?
Niin iloitsivat kaikki, paitsi siipirikko lokki
Ja lokkia talutellut synkeä laivakokki.
Mietin: mies on sekaisin, kun väitti että olen
Laiva**a, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen.
No, hullut huutaa. Järkimies käy pöytiin vain ja syö
Kun Suomen ykkösyhtye soittaa hittikappaleita joka yö!
On taivaalla pomminäytös kun salissa, kannen alla
Moskovan sirkus kohtaa mestarit areenalla.
Hauskanpidon laki: se on pyhä ja lopullinen
Laiva**a, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen.
Voi kuninkaiden vierelle käydä katrilliin!
Eipä aivan joka poika voi, mutta täällä aika moni tekee niin.
Voi voittaa kultakäädyn, jos käyttää äänivaltaa:
Ken onkaan illan prinssi? Kuka näyttää prinsessalta?
Vireystaso vaihtelee vaan juhla on ikuinen
Laiva**a, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen.
Vaan kun prinsessalta kysyin, miksi kokkia syrjitään;
Onko onni hylännyt, kun muut pois kääntävät pään?
Hän nauroi: "öinen kymppi on usein aamun nolla
Vaan jos onni ei ole tätä, niin mitäs se mahtaa olla?"
Sitä mietin, kun öitä vietin kera painajaisten
Laiva**a, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen.
Huvijahti kiertelee ja kaukaa kiertää maan…
Niin kaukaa, ettei matka**a kohta mitään huvittavaa olekaan.
Siis kuinka kauan vielä? Kukaan ei kai tiedä…
Saa eläviä ja kuolleita yksin vesi viedä.
Naurulokki nauraa naurun pahaenteisen
Laiva**a, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen.
Kun taas on vuosi takana ja uutta juhlitaan
Ja seitsemättä kertaa kai seitsemättä merta seilataan,
Jo kalvaa kaipuu kotiin, vaikka aistin kyllä senkin:
Se tunne repii, mutta vain minua, arvatenkin.
Jos ääneen sanon sen, niin olen sakka pohjimmainen
Laiva**a, josta ei tahdo pois kuin poikkeusihminen.
Niin etsin kokin käsiini ja vaadin vastaamaan:
"kun astuin laivaan, astuinko hyvällä maulla varustettuun vankilaan?"
Hän sanoi: "tässä toisen hyväuskoisen hölmön oppi:
Vaikka sainkin kattokruunun, vankikoppi on vankikoppi.
Siis varo, mitä toivot, poika. Minä varonut en
Laiva**a, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen."
Ja kun Suomea muistelen, niin kaipauksetta en.
Tuskin oli mikään satumaa, vaan voitti seilaamisen.
Jos voisi vielä siellä katsella aamunkoita
Tai mennä vanhaan metsään, ruokkia rusakoita…
Vaan haavekuvat hailakoituvat, aina loitontuen
Laiva**a, josta ei pääse pois
Vaikka armon hahmon pilven piirrossa näin…
Armo, armo: mikset voisi katsoa tänne päin?
Kun joulun tullen kyseltiin, enkä viihdykään,
Niin vastasin: "kai voisinkin, jos voisin vaihtaa toiseen tämän pään.
Sinne vyyhtiytyvät pelot ja turruttavat nesteet
Ja suuntaa vailla seilaus ja ainaiset vesiesteet.
Niistä syistä mustaa lippua mastoon ompelen
Laiva**a, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen.
Kokki sanoi katsoessaan mereen kuohuvaan:
"pääsääntöisesti ihmisen pitäisi kyllä pysytellä kotonaan."
Vaan ei jälkiviisaus maistu. On muutenkin huono vointi:
Maha**a merisairaus, kallossa kapinointi.
Vaan jos sellaista mietinkin, olen rikollinen
Laiva**a, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen.
Jahti jatkaa matkaa, vain se nyt tiedetään
Ja tiedä, vaikka jatkaisi historian ikihämärään.
Vaan moni viihtyy hyvin, parhaat päälle laittaa.
Antavat vuosien vieriä, kun viini ja laulu maittaa!
Ehkä ovat löytäneet elämän tarkoituksen
Laiva**a, josta ei pääse pois
Vaikka armon hahmon pilven piirrossa näin…
Armo, armo: mikset voisi katsoa tänne päin?
Näin elän, uskoa ruokkien: vielä valta vaihdetaan!
Niin laiva joutuu suuntaamaan – aivan sama minne, mutta satamaan.
Vaan jollei sekään toimi, aion oppia lentämään
Vaikka lokki jaksaa nauraa, etten lennä mihinkään.
No, mitään siinä häviä en, jos liikkeitä hahmottelen
Laiva**a, josta ei pääse pois kuin kaappaamalla sen.
Jos unissani parahdan tai huudan apua
En silloin mieti meitä, vaan paria miljardia maakrapua
Jotka vapautensa saivat mutta silti pahoinvoivat
Kun sielujaan kutistavat ja toisiaan vartioivat.
Saatuansa vapauden hukkaan heittävät sen
Eläen kuin laiva**a, josta ei pääse pois…
Ja siitä vaivasta ei voi päästä pois
Kuin lopettaen hengittämisen.