Honkien humina
Hiljeni täysin
Kun kaikki puut
Kaadettiin
Mäyrät ne alkoi
(Mäyrät alkoi vilkuilemaan)
Toisiinsa
(Ja suunnitella siirtymistä)
Vieraisiin
Kaukaisiin
Maisemiin
Missä voi makailla metsäsika
Kun sen kotimetsät, noin vain kaltataan
Pakko on jättää periferia
Ja suksia sinne sivistyksen maailmaan
Nyt mäyräkansan käpykaarti
Ottaa ruuan mistä vain sen ikinä saa
Tuo metsänkaatajan kelohonkamökki
Siintää niiden silmiin tuolta mäen takaa
Siniristilippujen lippusiimat
Tiluksia ympäröi
Ei mäyrät niistä piittaa
Ne kintaalla viittaa
Ja jotakin sieltä söi
Kuka on ihminen
Kuka elukka
Vaikea sanoa
Kuka sellaista voi tietää
Sen vain me tiedämme että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
Nyt isännät tuskailee tappioitaan
Hetkisessä harmaantuu tuo kuumapää
Vaan jollei hyväänsä toisilleen jaa
Helposti voi kaiken hyvän menettää
No, saako niitä kaikkia hengiltä
Vaikka hankkis kuuman konepistoolin
Ne lisääntyy kuin jänikset konsanaan
Vaikka mäyräelukoita ovatkin
Jollei niistä muuten päästä
Pellot poltetaan
Niin navetta paloi kivijalkaan
Isäntä mukanaan
Nyt mäyrät käyvät pöytään tuossa
Talossa jossa
Kaikki on kuin muinoin kotona
Kuusamossa
Kuka on ihminen
Kuka elukka
Vaikea sanoa
Kuka sellaista voi tietää
Sen vain me tiedämme että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
Kuka on ihminen
Kuka elukka
Vaikea sanoa
Kuka sellaista voi tietää
Sen vain me tiedämme että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
Harva niitä saattaa sietää
Harva niitä saattaa sietää