Miltäs tunti lihapäitä paeta Katuun kaatua ja jälleen saada turpaansa syyttä No, sen se opetti, kuinka moni tilasi Lusikalla hyvyyttä Ja arvaan, että rekkalastikuormalla tyhmyyttä Ja jälkiruuaksi tyhmyyttä Entä miltä tuntui peiliin katsoa Nähdä mustelmat ja verta joka paika**a, kunnes Pikkuhiljaa silmät alkoi umpeen muurautua No, sen mä kestin paremmin Kun peilin omistajatyttö lohdutti hieman mua Aloin hiljalleen parantua Ja lauloin: Onhan kuitenkin aina lopulta Aika hienoa olla elossa Nousta ylös ja sanoa Pidän sinusta ja tästä paikasta Näinä päivinä en enää turpaan saa Mutta aikuisuus on joskus paljon hankalampaa
Nyt näkee voimakkaampia vaahtosuita Jotka mukiloivat maailmaa Ja tahtovat määrätä kaikkia muita taas Ja lietsoa tappeluita taas Silti aion täällä pitkään roikkua Hopeareunuksissa k**un enkä irrota koskaan Vaikka uskoa varmasti koetellaan Niin hyvyyttä on annosteltu meihin Aina enemmän kuin pahuutta milloinkaan Pahuus ei pysty voittamaan Koskaan Onhan kuitenkin aina lopulta Aika hienoa olla elossa Nousta ylös ja sanoa Pidän teistä ja pidän tästä paikasta Onhan kuitenkin aina lopulta Aika hienoa olla elossa Nousta ylös ja sanoa Pidän teistä ja pidän tästä paikasta