Hän uamukahvi vuotteessee on tuona rakkaallee
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkee jokkaiseen
Suap peeton alla koko päevän tehhä taekojaan
ja tuntee ku lumi peettää muan
Hän risti käet, kiänsi katseen hilijoo ylöspäen
ja kiitti miten onkaan suana rakkaatta näin
Aena toivo kyllä paljon mutta saiki enemmän
vuan ei yhtä tiennä hän:
Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen
on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen
voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes
vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes
Ee koskaan kysy suapuessaan luppoo katkeruus
ja kyyneleetä erottaa voe pieni ikkuisuus
Ku lapsi pitkän päevän jäläkeen sylliin nukahtaa
tai pyytää kottiin palloomaan
Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen
on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen
voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes
vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes
x2
Nii uamu astu ikkunasta sissää huonneesseen
Hän valavottuaan taetto vielä viestin kirjeeseen
pihamualla kahto miten kaanis voikaa olla mua
vaikkee oo Jumaloo
Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen
on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen
voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes
vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes
x2