Hän uamukahvi vuotteessee on tuona rakkaallee Valo taittuu ikkunasta onnen hetkee jokkaiseen Suap peeton alla koko päevän tehhä taekojaan ja tuntee ku lumi peettää muan Hän risti käet, kiänsi katseen hilijoo ylöspäen ja kiitti miten onkaan suana rakkaatta näin Aena toivo kyllä paljon mutta saiki enemmän vuan ei yhtä tiennä hän: Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes Ee koskaan kysy suapuessaan luppoo katkeruus ja kyyneleetä erottaa voe pieni ikkuisuus Ku lapsi pitkän päevän jäläkeen sylliin nukahtaa
tai pyytää kottiin palloomaan Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes x2 Nii uamu astu ikkunasta sissää huonneesseen Hän valavottuaan taetto vielä viestin kirjeeseen pihamualla kahto miten kaanis voikaa olla mua vaikkee oo Jumaloo Niin piene hetke rakkaas on lumivalakonen on puhas niinku hanki helemikuiste uamujen voe kunpa joskus kaavemmin sen loesto kestee voes vuan illan tullen katoaa ja tummuu aena poes x2