Kumpi tuli ensin, muna vai kana
hyvä vai paha, humala tai päiväraha
tuhat ja sata
ihmiset itsekeskeisii
mallikansioihin kuvataan napaa
sulavaa vahaa ku lusikas lupaavaa kamaa
toiset muka vaa mukavaa leikkii, vaik on tukalaa
ulapal jo humalaa, aamul herää kuivuneest verest eikä kukaan tuo buranaa
jälkikäteen otetaan järki käteen
mennään nopeempaa, vaihdan kengät, lennän koneen kaa
oo aikaa mennä molempaan suuntaan
kynnyksel dilemmaa oven kaa tuumaa
mä en koskaan kerro tarinoit
kerron asioit, mitä tajutaan vaa lapioil
kuha on kaivettu, maat takas laitettu
siemenest taimi, minkä varsi on taitettu
koiruuksii mieles ku kenneleis kirjotan huonoist kirjailijoist bestsellereit
maalaan maisemii ilman pensseleit
otin Nipalt vyön, nyt se käyttää henkseleit
Äiti, sä kannat mulle elämää
Äiti, sä annoit mulle elämää
Äiti, sä kannat mulle elämää
Äiti, sä annoit mulle elämää
Puhun totta vaik mä valehtelisin
jos valhetta valheeksi valehtelisin
voiko meillä olla oikoteitä
metsäpolut täyn pelkästään vaa eksyneitä
asennoidu, aseet noidu
sen takii asioihin takerroidu
ku takiainen villavaattees
tekoverta kapiaisen virkavaattees
ja sotilaille vesipyssyt Saharaan
tulikastees ampuu kaikkee palavaa
ja turha itsemurhaki on kamalaa, ku pilailuaseest pikkulakanas lukee ha-ha-haa
emmä oo vakava, sillon ku mä hymyilen mua ei näy ku mä seison jonku takana
kirkonristi, sakarat Hitlerin, pappi man*las, uskovaiset pakanan
pakan alt korttei, aidat kortteleis
saranat ei aukee, sahataan porttei
kaikki haluu päästä, ei mulloo kiire
päämäärät säästän ennenku asetun siihen
ja pakko välil tunnistaa, ku vanhat frendit alkaa muistuttaa ohikulkijaa
ei tää oo melankoolist, tää on vaa suomalaiseen mentaliteettiin verrannollist
Äiti, sä kannat mulle elämää
Äiti, sä annoit mulle elämää
Äiti, sä kannat mulle elämää
Äiti, sä annoit mulle elämää