Iltasin mä pelkään kuollakseni kuolemaa
Mut maailma ei tunnu tunnettani huomaavan
Peloissansa kansa astuu ansaan vuotellaan
Kun sankareita isänmaa pitää puolellaan
Huomenna käy taistohon kuin suuntavaistoton
Pimeässä tässä narika**a aivoton
Pilkun jälkeen viilaan kaltereista vapauden
Ja lennän ikkunasta lailla varpusparvien
Tarvitsen mun harmikseni uuden lomakkeen
Ku aamu kuudelt herään ja uuteen ojaan meen
Pietareilla kiertoteitä onnee etsien
Aika haikailee mut Rolexeja keksi en
Savottani alottanu talouttani oon
Aloillani allikossa kallioon katoon
Rako mihi mahtuu kun epäonni onnistuu
Kiven sisäs jumalalle nelinkontin polvistuu
(Maanantai)
Etsin arvojani harvoja niit kultahileestä
Verkkokalvoillani päivät pitkät murhaa itestä
No mielikuvia tieni kulin ja tulin
Soitan bluussin kaltereista kupil ja mukil
Päivät mennyt, en nyt venytellyt, juokse portist pois poltin nortin noist
Ja join, pöytään lisään sitä toin, ja mä join, en löydä mitää mitä voin
Kutsuu omaks, tää on kai visiittini mun, kuin luksusloma
Ja vituiks meni kun joku dille pomppi silmille sillee et meni hermot
Mä oon villin lännen nopein ja sen revolveril kerron
On viilee päivä, siit en väitä, siirryn kotiin lukemaan taas niit tiilen päitä
Tiimalasis hiekka minkä murran kivestä
Mä oon rankempi ku maanantai on turha kitistä
(Maanantai)