Vuodet vieriv?t,
en muista montakaan,
en syksyn tuulia,
en kev??n kohinaa.
Vain talvi mieleeni
on tiens? polttanut.
Yht? kylm?? loistoa
harmaudessaan...
Monen illan hetken sinisen
on mieleni maalannut muistoihin,
joissa yh? metsieni synkkyyteen
toi valheen valon pappi Jeesuksen.
Tuo arpi ei koskaan ole muuttunut,
vain hetken hiipunut menneisiin.
Paskamoraalinne on jo liikaa juurtunut,
kuin rikkaruoho, kylv?m?n? matojen.
Tuo vitsaus, kulkutauti
s??lin ja laupeuden...
Viel? niit?n raivaten,
sen juurta jaksain, raivoten!
Vuodet vieriv?t,
en mieti montakaan,
en en?? v?lit?
ennen muutosta.
Silti kirkko palaessaan
on parhaillaan.
Yht? j?ist? loistoa
kaameudessaan...
Niin kauan ett? ihminen ei muista
on kuu kiert?nyt j?lkeen sen.
Itselleni Viha on tuore, eilinen
ja voimistuu vain my?t? vuosien.
Sill? lopulta jonain talvena
olen vahvimmillani
ja saan vihdoin todistaa
Herran kansan kuoleman.
Ja tuo aika on mit? mainioin, kylven
veress?nne riemuiten...
Vanhat haavat parantuneina,
vanha kosto on t?ytetty.