Sieraimiini tulvii pyhn veren lyhk
Hiekasta kuunharmaasta on tullut
Tummempaa, nyt yss, mustaa
Syysaamun auringon noustessa jlleen
Kirpen pakkasen ratsailla
Hengitykseni huuruaa silmissni
Tuuli vaikeroi selkni takoo
Hiekka rannalla paljastuu
Syvnpunaiseen vrjytyneen
Ikuisesti, luulen, monien muistiin
J tm aamu vainoamaan
Ruumisrykkit kasvavat kuolleista
Ristin ja poikien Isnmaan
Ikuisesti, luulen, monien mieliss
Viha sumentaa ajatuksen
Mutta Sotamme on viisaudesta
Pts veljiemme puolesta
Taistelkaa puolesta synnyinmaan
Itienne kodin ja turvan takeeksi
Pappi, pastori tai piispa miklie
Ristiinnaulitkaa omaan kirkkoonsa
Luovuttamaan ei pid meidn
Loppuun asti vie vain yksi tie!
Julistamme sodan vastaan kirkkoa
Loppuun asti vie vain yksi tie!
Kun avuton piispantytr on ensin
Raiskattu
Ja vaikka viimeiset hpisivtkin
Verist ruumista
Hnen stkivn ruumiinsa osia
Sytetn, Islleen
Vasta sitten piispa hirtetn
Rakkaaseen pihakoivuunsa
Tie vie kohti julmuutta
Synkn muiston rell