Skaldiriimu kuolleen papin kallossa
kertoo tarinaansa viha**a ja inhossa.
Yh? useamman riimun aamunkoitto
todistaa,
mit? kylmemp?n? papisviha kasvaa saa.
Sulkakyn?n tarkat piirrot veress?
tuovat pelon esiin nykyihmisess?.
K?sin vapisevin k?y joku tutkimaan
mik? saakaan jonkun papin tappamaan?
Silm?t saarnamiehen on nokittu
kuopistaan,
luuhun asti pureneet viillot
kasvoissaan
Veril?ik?t lattialla, kynnet irrallaan,
vanha mies on ry?minyt, raapinut
kauhuissaan.
Yh? vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa,
tanssii hiljaa savuttavan ?ljylampun
tahdissa.
Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen
l?heiseen,
pahaenteisen? katsoo yh? korppi
ihmiseen.
Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan
n?ki (pappi) mustan ma**an kuhisevan
ihollaan.
Ep?toivoissaan h?n ryhtyi rukoukseen
joka hukkui vaientuen linnun
hy?kk?ykseen.
Jumalasi laupeuden
ei kuule avunhuutoja,
lep?? usva pahuuden
yll?nne vailla aukkoja.