Öinen metsä hukkuu peittyen
Hiirenhiljaa lumeen kalpeaan
Talvihuntuun surunvalkeaan
Yö on synkkä yllä kaikkien
Ja päivä jokainen jää alle Pimeyden
Yhtä varmasti kuin päivä eilinen
Hauda**ani en kaipaa kasvoja
Riippuvuutta, elämisen vaivoja
Maasta tullut mutta maaksi tule en
Kuten kuukin öisin yksin reitillään
Sadat jäljet, aamu jäljillään
Huomeniltaan silti häviten
Hirtin ajan käsivarteen
Ajan virran törmän parteen
Ihmistuskan, ihmisyyden
Kaiken sen mitättömyyden
Kun katsot kuuta silmines
Tiedä että katson takaisin
Tunkeutuen sydämeesi
Tuoden kauhun kyynelin