...Jo kauan ovat olleet poissa metsist?
Huudot kuolevan kristityn ihmisen.
Miekan aika on viety lakeihin ja rakkauteen,
Kirkon oppeihin ja uskoon Jeesukseen.
...Jo kauan poissa kristittyjen painajaisista,
Vaikka el?v?n? yh? kauhukuvissa.
Me tuomme Miekan julman ajan takaisin,
Kosto perim?mme huutaa kirjaimin,
Sanoin, verell?nne
Muistiin kirjatun
Jeesuksen ja Jumalan
Hautaan kerran kaivettuun.
Yhdess? kaiken ihmisyyden Luojan ja "kuninkaan"
Ja enkelim?isten kasvojen,
Armonne puhtaudessa,
Kaikki Jumalan luoma kohtaa Kuolemansa.
Yhdess? samaan hautaan,
Kaikki Jeesuksen rakkaudesta.
Viha on s??li?nne puhtaampaa.
Vaikka itse en t?st? taistelusta j?isik??n
Sieluni on silti voittanut ja riemuitsee.
Kuuletteko, kuin tuhat kuolinhuutoa,
Vanha vereen kirjoitettu katkelma.
"...silti n?ill? mailla, n?iss? metsiss?,
Vaikka Kristuksenne voittaja
On joskus voitettu,
Vastarinta nousee,
Sielumme palaavat varjoista
Saatanan liekist? roihuten... viha**a."