Korpikuusen kannon alla on mörri-möykyn kolo
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo
Tiu tau tiu tau ti-li ta-li tittan
Sirkat soittaa salolla
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla
Syksyn tullen sieniä kasvaa karhukankahalla
Mörri-möykky se sateessa istuu kärpässienen alla
Ottaisin minä mörri-möykyn jos vain kiinni saisin
Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin
Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa
Eikä se edes usko, että mörri-möykky on totta