Huoneessa tuoksui vielä rakkaus
Hän lähti ennen aamua
Odottaa enempää ei voinut, se joka makas vuoteella
Ja kuunteli kuinka rakkaansa käsi avas oven
Avas oven ja lähti pois
Muuta odottaa ei voinut
Nainen, joka tiesi itsekin
Ettei ollut miehen ainut
Oli vaimo, oli lapsetkin
Mutta kun he ensimmäisen kerran tapas
Vuonna yks ja kaks
Oli kuin naisen maailma, olis tullu kirkkaammaks
He kävelivät kaduilla barcelonan
Ja nainen ymmärsi millaista oli olla
Rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis
He suutelivat kaduilla barcelonan ja vaikka
Mies kertoi omakotitalosta ja vatsasta (?)
Nainen tiesi ettei voisi enää lähteä
Jo miehen hiukset oli harmaat
Hän naisia rakasti kumpaakin
Ne oli olleet vuodet parhaat
Vaikka sillointällöin itkikin
Ja nainen yhä laittautui tuntikausia kun odotti miehen saapuvan
He tapasivat joka viikko ja paransivat maailmaa
He kävelivät kaduilla barcelonan
Ja nainen ymmärsi millaista oli olla
Rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis
He suutelivat kaduilla barcelonan ja vaikka
Mies kertoi omakotitalosta ja lapsista
Nainen tiesi ettei voisi enää lähteä