Sä tulit tossa äsken mieleen
kun menneitä mä kelasin.
En muista missä mentiin pieleen,
mä avoimilla pelasin...
No olihan se vähän kornii:
mä koitin sua valistaa,
mut sinä norsunluista tornii
vain meille aloit rakentaa...
Sun kevyet luus, pieni ahmatin suus
ja vaatekerta prinsessain.
Ne sinua on ja sydän avaamaton
vain kolhi minun avaintain.
Ja pojan tuntojain!
Silloin kuljettiin maailman rantaa
ja kivet pois kaadettiin...
Et antaa vois mulle yhtään enempää
kuin kivet vois mulle antaa...
Sait mannekiinikoulutuksen,
nyt tiedät miten kävellään,
ja ranskalaisen korostuksen
sä sait sun pikku elämään.
Mä pyysin sua vappumarssiin,
sä olit kyllä ehdoton:
"en tule mukaan moiseen farssiin,
se istu ei mun imagoon"
O-no-no-noo-no-no...
Kiersit maat, lensit pois avaruuksiin.
Mä rakensin maailmaa...
Ja jouluisin sulta kortin aina saan
kuin avaimen salaisuuksiin...
Sä elät pikku unelmissa
vaikka silmiäsi kirvelee.
On sohvallasi rotukissa
ja huulillasi Van Rosé.
Se oli silloin jotain muuta
kun horoskooppiin uskottiin.
Mä muistan sitä toukokuuta
ja tiedän miksi kävi niin...
Ja vaikka torniin norsunluiseen
sä viimein löytäisitkin tien,
niin silti ulos jäisit vain
Liisa pien...