Tuulisina öinä kun en saa unta,
menen usein rantoja mittaamaan.
Narkoosissa nukkuu jo valtakunta
herätäkseen narkoosikrapulaan.
Sinä heräät huolissas minne lähdin.
Tulet rantahiekalle vierellein.
Taivas meitä tuijottaa sadoin tähdin.
Mietin mitä laulua äsken tein...
En laula hellyydestä. Sut painan rintaa vasten.
En rakkaudettas kestä maailman lasten ikävää.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.
Joku sanoi:"Et sinä mitään voita,
vaikka noita laulujas meille teet."
Minä kun en käskystä mitään soita -
siitä nämä mystiset kyyneleet.
Kuinka tämä iskelmä-hellyys -aate
lopultakin ihmistä nöyryyttää.
Radion kun suljet ja painut maate,
huomiselta toivotko enempää?
On sairas isänmaamme, se potkii sortaa lasta.
Sen kanssa leivän jaamme vaikkei se koskaan kiitäkkään.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.
Pojistani vanhempi täytti viisi.
Elämää se rankasti rakentaa.
Aihetta jos annan sun kyyneliisi,
laulujani korjaan kun voimaa saan.
En laula hellyydestä. Sut painan rintaa vasten.
En rakkaudettas kestä maailman lasten ikävää.
En luovu taistelusta. En vaikka hylkäisitte.
Oon täynnä odotusta - en pettää saata elämää.
Elämää...!