Laura ja Ilmari styylas
Ja Ilmari lahjoitti Lauralleen
Kukkaa, sukkaa, vaan rahnat ei riittäneet sormukseen!
Hän oli lähdössä viissatasten
Hän tiesi: tonnin saa voittaja sen
Ja varikolta soitti hän Lauralleen
Ja toisti tunteensa uudelleen ja uudelleen
Oi Laura, sua kaipaan
Niin kauheesti kaipaan!
Jos tänään en voitakaan
Niin huomenna taas sun olla saan!
Hän johti kierroksen ensimmäisen
Hän oli nuorin kai kilpailun sen
Vain ohimennen vilkaisi katsomoon päin
Kun koneen hallinnan menetti hän yllättäin!
Ei kukaan nähnyt, miten tapahtui tuo
Pian paarit kannettiin Ilmarin luo
Vain hetken hän oli enää tajuissaan
Mut ohut kuiskaus kuului vielä huuliltaan
Oi Laura, sua kaipaan
Niin kauheesti kaipaan!
Ei kuole mun rakkautein
Ei milloinkaan - et surra saa!
Jäi Laura istumaan kappeliin
Silmät peittyivät kyyneliin...
Hän muisti Ilmarin lupauksen
Vain kappelin seinät kuiskas hiljaa sen
Oi Laura, sua kaipaan
Niin kauheesti kaipaan!
Ei kuole mun rakkautein
Ei milloinkaan - et surra saa!
Oi Laura, sua kaipaan
Niin kauheesti kaipaan!
Oi Laura, sua kaipaan
Oi Laura!