Se piha pieni oli, mutta silti hiekkalaatikkoon
me skidit maailmamme kaivettiin.
Ne hiekkalinnat oli pieniä,
mut pieniä ne toiveetkin.
No pari vuotta oli nastaa,
mutta muutos tuli pian
kun osa osakkaista auton sai.
Ne torvet huusi meidän hiekkalaatikolle: Bye, bye.
Me saatiin soutaa pois...
Niin mä soudin pois.
Mä olen porannut ja viilannut, ja kädet vapisee,
kunh lehden ruokala**a aukaisen.
On taaskin lomautus edessä,
tää safkis liekö viimeinen.
Mä tähän maahan olen yrittänyt jotain rakentaa
ja päästä omillani seisomaan,
mut tämä hullu epävarmuus
miehen vahvimmankin lannistaa.
Ja mä soudan pois...
Mä seison satama**a nyt, on silmät tyhjiin itketyt,
ja vaimo poskeani pyyhkäisee.
Nyt isä isänmaansa jättää,
mutta Suomi tuskin nyyhkäisee.
Laivan baarissa mä tapaan pari kotipuolen miestä,
ja ne kädet ovat lämpöiset.
Suomenlahti jäätyy silmissä,
kuin lupaukset köykäiset.
Kun mä soudan pois...