Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
K?ki kukkuu siell? ja kev?t on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Ma tunnen vaaras' ja vuoristovy?s'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat y?s'
ja synkk?in metsies' aarniopuut
ja siint?v?t salmes' ja vuonojen suut.
Siell' usein matkani m??r?t?in
l?pi metsien kulki ja n?reikk?in,
Min? seisoin vaaroilla paljain p?in,
miss? Karjalan kauniin eess?in n?in.
Terve, mets?, terve, vuori,
terve, mets?n ruhtinas!
T?s on poikas uljas, nuori;
esiin k?y h?n, voimaa t?ys,
kuin tuima tunturin tuuli.
Mets?n poika tahdon olla,
sankar jylh?n kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii ly?n
ja mailma Unholaan j??k??n.
Ihana on t??ll? rauha,
urhea on taistelo:
myrsky k?y ja mets? pauhaa,
tulta iskee pitk?inen
ja kuusi ryskyen kaatuu.